Ymmärtämisen haaste: joukko yksinkertaisia ja vaikeita kysymyksiä.

Mitä on ymmärrettävä, mitä on ymmärrettävää, missä menee raja ettei enää ymmärrä ja miten paljon on kyse tahdosta? Miten paljon on tiedettävä ymmärtääkseen ja mitä täytyy tietää että ymmärtää, voi sanoa tietävänsä ja ymmärtävänsä? Voimme valita ettemme halua ymmärtää, tietää eli emme ole kiinnostuneita. Asia on ulkopuolellamme, meistä pois, ei ole selvitettävää. On kenties kevyt olo, kun ei ole ylimääräistä painolastia selvitettävänä. Olemme piirtäneet rajan ympärillemme mitä ei tarvitse ajatella ja siten ymmärtää, aidan tiedolle jolta suljemme silmämme ja korvamme. On asioita, jotka eivät kuulu meille ja asioita jotka ovat meidän. Kuinka piirrämme tämän rajan on kiinnostavaa, koska rajanveto on tehtävä, emme pysty käsittelemään yksityiskohtaisesti massiivista määrää tietoa monesta asiasta, keskittyminen herpaantuu, maailma saattaa vaikuttaa ahdistavalta ja käsittämättömältä. Passiivisuuden peruslähtökohta on olla haastamatta itseä, käsitellä ympäristöä ja sen tapahtumia mahdollisimman vähän, ainoastaan niitä jotka välittömästi aiheuttavat muutosta omaan elämään. Passiivisina haluamme välttää konfliktia, vaivannäköä ja työn tekemistä oman ja ympäristön kehittymisen eteen eli päällimmäisenä on voimakas halu päästä helpolla. Elämässä voi edetä ja menestyä olemalla hyvinkin passiivinen. Kenties ja melko varmasti siihen pyrimme että saamme helpolla paljon. Ihmistä joka haluaa päästä selville asioiden syistä ja seurauksista, kuinka maailmamme rakentuu, ei välttämättä palkita tästä kiinnostavasta työstä riippuen asioista ja löydöksistä ja monesta muusta ulkoisesta faktasta, jotka voivat olla tekijästä riippumattomia. Kuinka ymmärtää mielivaltaisuutta, sattumanvaraisuutta, elämän haurautta ja syitä, miksi toimimme kuten toimimme. Monimutkaisuuden yksi ongelma on totuuden löytämisen vaikeus, totuuden haaste, raskas taakka. Voimme valita haluammeko ymmärtää kuinka moderni maailmamme rakentuu, mistä se tulee, mitä sana tarkoittaa meille, kuka modernia rakentaa ja mitä löydetyllä tiedolla tekee, millaisia rajoja pitäisi piirtää.

On ymmärrettävä raamit, joissa voimme elää parhaalla mahdollisella tavalla ja on osattava luoda systeemi jossa kaikki osaavat toimia, joka mahdollistaa ajattelun, keskustelun ja toiminnan. Meillä on sanomattomia sääntöjä, joita on usein vaikea ymmärtää etenkin kuinka nykyihmisen on toimittava ollakseen järkevä, hyväksytty ja selkeä ratkaisuissaan. Ymmärrettävä sanoissaan ja teoissaan ja miten suhtaudumme kun tämä kaava rikotaan eli tapahtuu jotakin käsittämätöntä, olkoon se taidetta, politiikkaa tai terroria. Kun vaadimme ymmärrystä ja selitystä, haluamme tietää miksi. Vaatii paljon olla järkevä ja ymmärrettävä, vaatii myös paljon rohkeutta olla päinvastaista haastaakseen vaatimuksen äärimmäiseen järkevyyteen, joka voi myös olla epäloogista ja väärin. Kuten vaatii rohkeutta luoda systeemi, joka on järkevä ja ymmärrettävä ja oikeudenmukainen, joka toimi parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman monelle. Sen etsiminen, mikä on tuo paras mahdollinen tapa, aiheuttaa suurimmat konfliktit. Emme pääse yhteisymmärrykseen, koska meillä on etukonflikti. Mikä on hyväksi minulle, ei ole hyväksi tuolle toiselle. On ymmärrettävä ja hyväksyttävä mikä on paras mahdollinen tapa elää, mikä on paras mahdollinen katsantokanta elämään, kuinka ymmärtää mahdollisuutemme, tarkoituksemme: kuinka järjestämme epäjärjestyksen, suvaitsemme sitä tai emme, mitä ajattelemme epäjärjestyksestä, kuinka aiheutamme epäjärjestystä ja selviämme siitä. Kuinka voisimme ymmärtää mikä on paras mahdollinen ratkaisu mahdollisimman monen kannalta, mutta on myös tajuttava raamien kaatamisen merkitys. Hyväksytynlaisen ainoan oikean ymmärryksen kyseenalaistaminen on perusfilosofiaa ja ihmisoikeus. On voitava sanoa en ymmärrä, voitava kysyä ja piinattava niin kauan että yhteisymmärrys ja vastaus löytyy. On tiedettävä miksi ympärillämme on rajoja, mitkä rajat voi ylittää ja mitä ei. Ymmärrys päättyy, kun emme enää ymmärrä mitä toinen on tarkoittanut, kun emme hyväksy toisen ajatuksia, tekoja ja mielipiteitä ja pidämme omiamme parempina, loogisimpina. Ymmärryksessä on kyse johdonmukaisuudesta, päättelykyvystä ja valinnoista. Voiko ymmärrys olla täydellistä, tuskin. Mitä haluamme ajatella ja mitä emme halua, mitä pystymme ajattelemaan ja mitä emme. Kuinka pitkälle kyvykkyytemme ajattelumme kehittämiseksi ja selvyyden saamiseksi riittävät? Ajattelu on työtä, jonka työteliäisyyden huomaa kun joutuu tekemään ajattelua selvitäkseen ja selvittääkseen asioita joissa omalla ongelmanratkaisukyvyllä ja aktiivisella pohdinnalla päästään eteenpäin eli saadaan tulos aikaiseksi, kenties ratkaisu.

Yritämme ymmärtää mutta emme pysty, kuinka väärin ymmärrämme tai tahallaan väärin ymmärrämme, olemme ymmärtämättä, kieltäydymme ymmärtämästä. Ymmärtäminen on sidoksissa aisteihin ja tietoon. Se minkä koemme todeksi, on oltava konkreettista, selitettävissä ja koettavissa eli normaalijärjellä järkeiltävissä, muuten emme ymmärrä, usko, pidä totena. Se jokin on nähtävä omin silmin, aistittava tai se ei ole totta, olemassa, arvokas jokin, paitsi yliluonnollinen joka koettelee ajatteluamme ja aistejamme. Kun epäily on tarpeeksi vahva, ei usko tai ymmärrä sittenkään, että menee yli hilseen ja voi paeta ajatukseen, ettei kiinnosta ja sulkee itsensä asian ulkopuolelle, asian pois mielestä koettelemasta. Kiinnostavaa on tuo mitä haluamme ymmärtää, minkä omasta mielestämme ymmärrämme ja minkä torjumme joko liian vaikeana, huuhaana tai emme halua hyväksyä jotakin asiaa faktana ja tärkeänä asian, vaikka se sitä olisikin, asia on jotakin liikaa kestettäväksi. Ymmärryksemme on hyvin subjektiivinen asia. Ymmärryksemme on sidoksissa kokemuksiimme joihin maailmankuvamme on kietoutunut joiden kautta ymmärrämme olemassaolomme, muiden olemassaolon, miksi asioita tapahtuu, miksi joku tekee mitä tekee ja mitä minun tulee tehdä tai miksi jätän jotakin tekemättä. Jotta todella ymmärrämme mistä on kysymys mitä siihen tarvitaan?

Milloin selittäminen on riittävä, milloin selityksiä ei tarvita, milloin selittäminen on turhaa ja milloin selittäminen tekee hyvin yksinkertaisesta asiasta vaikean, milloin selittäminen on testi selittäjälle. Oli miten tahansa aina on oltava selitys, selvitys ja logiikka ja puolueetonta tietoa. Epäselvä asia on vaikea ymmärtää, joskus selvä asia on täysin käsittämätön. Tätä käytetään tiedotuksessa ja mainonnassa hyväksi. On työlästä ottaa selvää ja perehtyä, on työlästä oppia ymmärtämään perinpohjin, osata purkaa sanallisesti ymmärtämänsä, ajatella ymmärretystä oikeita johtopäätöksiä kuin laskutoimituksia ja miettiä miksi on ymmärtänyt asian kuten on sen ymmärtänyt tai miksi on ymmärtänyt väärin.  Jotta voimme ymmärtää maailmaa on oltava johdonmukainen, utelias ja rohkea jotta voimme ymmärtää itseämme.

Pohdin asiaa koska elämme monimutkaisessa maailmassa jossa helppoa tietä tietoon ei ole. Koska lause, en ymmärrä taidetta on edelleen se, jonka kuulen, paitsi kun piirrän realistisen kuvan alastomasta naisesta, on se selvä asia: kuvassa on alaston nainen ja hänen napansa on esillä. Tämän voi ymmärtää koska silmin nähden kuvassa on ihminen ilman vaatteita. Kuva alastomasta ihmisestä on kuva alastomasta ihmisestä. Kuva naisesta viettelevässä asennossa jossa näemme hänen sukupuolielimensä synnyttää monenlaisia ajatuksia ja torjuntareaktioita, reaktioita ylipäänsä. Miksi kuvassa on ihminen joka haluaa meidän katsovan häntä tai miksi taiteilija haluaa meidän katsovan naista tällä tavalla? Millaiset asiat motivoivat kuvan piirtänyttä ihmistä tekemään kuvan ja julkaisemaan kuvan? Mitä kuva kertoo tekijästään, mitä maailmasta jossa se on tehty ja voitu julkaista? Se, kuinka pieniin osiin tarkoitusperänsä ja motiivinsa on ajateltava ja, jos haluaa, selitettävä, jotta syntyy tuo hiuksenhieno ymmärrys höystettynä ikuisella epäilyksellä, on eräänlainen peruspilari siinä, kuinka haluamme ymmärtää, nähdä ja miten omaamme tietoa, käytämme tietoa ja kuinka kuvitelmamme ja oletuksemme ohjaavat ajatteluamme. Tarvitsemme toisinaan ja kovin usein johdatuksen katsomaamme, jotta voimme ymmärtää mitä katsomme. Kuvat ovat upottavia ja moni on taiteen edessä hukassa tai jumissa omissa luutuneissa käsityksissään, joita ei osaa avata tai muuttaa. Kun lähdemme johdattelemaan sanallisesti, voimme ehkä ymmärtää taiteilijan todellisia tarkoitusperiä eikä meidän tarvitse keksiä niitä itse, voimme myös valita hiljaisuuden selitysten suhteen. Taiteilija voi valita tien ettei suostu johdattele eikä auta ymmärtämään, ei tarvitse.

Kuinka ajattelumme joko muuttuu oletetun ymmärryksen kautta tai ei, kuinka emme halua että ajattelumme muuttuu, koska on asioita joita ei voi ymmärtää, ei pidä ymmärtää, emme halua ymmärtää, koska jostakin syystä haluamme pitää kaukana itsestä sen, mitä emme halua ymmärtää ja tietää tai olemme mukautuneet siihen, että olemme jo ymmärtäneet tarpeeksi, emmekä koe että on tapahtunut väärinymmärrys. On tiedettävä miksi joku tekee jotakin, etenkin kun tuo joku asia on tietynlaisen normaalin ulkopuolella. Yrittää ymmärtää on esimerkki, kun keksimme syitä, miksi joku tekee jotakin. Haluamme tietää ja siksi yritämme ymmärtää ja selittää jotakin auki omista lähtökohdistamme. On ajateltava erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja, osattava ajatella oman kokemuksen ja ennakkoluulojen ulkopuolelta. Se, kuinka ihminen löytää syitä sille, että joku tekee taidetta ja mitä siinä tekemisessä on ymmärrettävää tai vaikeasti ymmärrettävää, tai miksi joku opiskelee alaa, jossa on vaikea työllistyä ja miksi jonkun toisen pitäisi tätä valintaa ymmärtää ja löytää syitä kenenkään elämänvalinnoille on erikoinen ihmismielen ja järkeilyn peli. Eli teemme niin kuin teemme ja kuinka paljon asiaa on seliteltävä ja kenelle olemme tilivelvollisia? Jotta ei syntyisi vääriä käsityksiä, koska väärin ymmärretyistä asioista syntyy puhetta ja tekoja jotka perustuvat väärinymmärrykselle jota joku pitää totena.

Intellect of anything. Do butterflies have intellect or is it intellect of nature which they follow?

Intellect is connected with self-consciousness, ability to develop oneself disregarding the natural state one could be in thinking what one could, should be and would be, how else to do, how many options there are for that person to take advantage and see solutions. It is awareness and learning of one’s abilities, possibilities and what is around, learning by looking, imitating, inventing, trying out, failing, seeing ways to evolve with what one has and putting things together. It is not enough to have information you have to know what to do with it. It is to see oneself as one self with something special to contribute. It is to be able to manipulate, calculate, think for oneself, see consequences of actions, be able to realize oneself as individually capable being and solve the complexity rather than escape it. Intellect is itself complex to the point we are not clear yet what it is. We still dwell in the old concept of intellect and are very quick to think of knowing what intellect is. The concept of intelligent things and beings and intelligence in people we many times like to keep alive as one-sided, thin and inaccurate. It could be mixed with a loud bully who is rich. To be able to make a fortune equals intellect in this world. It means one is able to play the game of the market, ready to take risks knowing circumstances, map of the market and ready to put oneself there in the game.

The idea of what intellect is is more an illusion, what gets our attention and gets noticed most and as such keeps the old structures of society as they have been. Where intellect is found can surprise as deeds talk mightier than words. Who has intellect, how it actualizes itself in our every day when it seems to have vanished but still we think we are very clever. Doing what? It is stitched into and stamped on, held on though it is gone, sown and hammered in a way that it stays on the surface rather than would be thoroughly understood, weight, respected, found and known, if you know what I mean. Simple solutions can be brilliant but be simple and oversimplify complexity is stupid. It is a possession and quality hastily judged which deed itself shows lack and disrespect towards intellect as it is something that measures carefully looking into details and nuances rather than glancing fast without second thought. Intellect has been a possession of the upper classes and has been seen as result more than something that all could have and cultivate. High-born more than peasants, men more than women, adults more than children, money men more than poor men.

It is the most talked about characteristic and trait of anything. We may say that something is frivolous, meaningless, something is difficult and something stupid is easy, light-headed. Intellect is high and stupidity is low. It is to pay attention, ask, learn, but it is not to underestimate because nothing is meaningless. The mere label can do a great deal of damage especially when those labels given get stuck and are taken as such without questioning why it is so, who says, who decided this and why it could not be looked further, why it could not be something else. True stupidity is to believe without second thought, not to see underneath, not to do research and learn from that and believe old truths are true always. Something said becomes a label and fable when said repeatedly like a fate made by people. There is more than meets the eye is true wisdom. To play a broken record on and on, as does mankind in repeat doing the same mistakes over and over again. Things and beings represent something that have intellectual capital of certain amount. Intellectual capital gives value in cases where there is vast public awareness by this capital, what this intellectual capital is and value of what? It has contributed to make general innovations, understanding of facts and truths, made our comprehension wider about the world and ourselves. How we find intellect is to find meaning and more importantly how do we find intellect of our own and evolve and how we see evolving.

To learn value of things and beings, what truly is precious goes beyond intellect. We make a mistake when we stop there and start admiring intellect. Intellect is a tool. We are taught who is who, whom we should be afraid of and why, where value and strength come from, what is valuable, what it is to be strong. We learn to unappreciated ourselves as intelligent learners and makers when atmosphere is set in a way who can be intelligent and what it is to be intelligent. It is to put something and someone on to their place which place is dictated not necessarily actively chosen. To call someone or something stupid is to take no interest further. It is to verbally say out loud where you stand compared to what you deem stupid and beneath you because you are more clever. To judge is to deny development. To say she is an idiot means there is not anything other than irritating non-intellectual nonsense she drivels, does and represents. She is useless. She or he is worthless because of this judgement. There is not anything in her or him that is interesting to you, is valuable in what she does and says. She or he is seen through in that moment like a nonperson whose value is taken. 

https://varoufakis.files.wordpress.com/2016/07/varoufakis-moscow-keynote.pdf “Now of course culture is becoming commodified. This is being acciomplished by expert gallerists, post modernized by cunning curators, sanitized through the meat grinder of the European commission’s funding formulae for the arts. Göring never understood that he had no need for his revolver.”..”You folks in here, you artists and curators, should be feared by the powerful in our societies. If you are not considered dangerous by the powers-that-be, you are not doing your job properly. As long as culture resists commodification, it is going to be a great threat for those who use commodification in order to extend their own realm as far and further afield as possible.