Disappearance of a cat

 

Advertisements

Responsibility of a bully

Act of bullying is irresponsible. It feasts out from illegal position of a cock seeking any kind of possibility to humiliate, rip off dignity, power, humanity to take power and hold that position. Bully is arrogant and thinks he or she is superior. Person collects a herd of adorers around to prove this excellence which is a show off and an image created with outer signs of something to admire. For very young people something to admire are things that can be bought, signs of power are signs of having wealth. Only things that matter in this scene are those possessions that bring admiration and the feeling of being better than. When those things are taken away position is very different. Appreciation to material things is what very young people like to have, which they like to compare and hang on to. Such immaturity also applies to many adults, which means mental growth does not self-evidently follow aging and values are something that are connected to how people treat each other. The more culture bases emphasis on material things being the ultimate measure of worth the more people are bullied for not having things they are supposed to have to belong and be grand. To teach children to appreciate people without signs of wealth is essential. Elitism is one definite reason division happens over and over again. Desire to belong to the elite, no matter what the elite is and stands for, is a yearning for many. It makes one feel important, powerful and able. It can also give permission to act in irresponsible violent manner, because what the elite does is somehow correct and righteous, otherwise they would not be the elite. To talk about the elite, that some group is the elite takes responsibility as such. One has to define what elite means and what this particular group does is better and outstanding compared to the rest.
In a group bully is safe. Alone a bully is nothing. She or he is doing something acceptable and cool in a group, which is otherwise punishable, shameful and wrong, but this vowed group stand behind anything within they decide. Ill can be done to prove superiority, character and toughness, but there has to be witness to see shame caused to someone, hurt caused, enjoyed and spread for others to continue and leave the different loser outside the fun. For bully to lose his or her power is isolate, to say she or he does not have power over others with violence or with any other measures this person and group of persons seek power position over others or over one person. When power through violence is not power it loses and this has to be shown.
True problem is when bullying is accepted, ignored, minimized as something normal we all have to cope and tolerate with. That bullies can’t be hit back. When extreme violence, mental torture and sadistic behavior continue among school kids, at work, on the net, on the street and it cannot be answered to bullies continue. They do not face trial, public shaming, they do not learn what kind of pain they cause unless they are given adequate punishment as any criminal. To face the consequences is what happens in adult world. Authorities do not completely comprehend how serious crime bullying is and what kinds of consequences and scars it leaves behind. Psychotherapy is costly, so is a mass shooting. Do bullies go to therapy? Maybe after a mass shooting if they have survived. When papers talk about school shootings asking why this happens, all in horror, how is this possible, papers characterize the shooters as psychopaths, outcasts, loners who are threat to society, one wonders what are the bullies? One also wonders how bullies seem to climb the ladder quite easily in the world. What is their responsibility when a disaster hits? They do not have any. They have become victims of visible bloodbath. When a school shooting is a result of years long bullying, I ask who truly is the psychopath, irresponsible nutcase who ruins lives?
To celebrate and protect a bully is what society and authority does.

Totaalikieltäytyjän dilemma

Mietin onko totaalikieltäytyjä ongelma pääasiassa itselleen vai yhteiskunnalle, mikä hänen ongelmansa on yhteiskunnassa jossa ihminen pakotetaan suorittamaan palvelus osoittaakseen uskollisuutensa, kyvykkyytensä, miehekkyytensä, isänmaallisuutensa ja saman mielisyytensä ja mikä on yhteiskunnan ongelma joka vangitsee ihmisen joka totaalisesti kieltäytyy tekemästä kuten hänen odotetaan tekevän jotta yhteiskunta toimisi kuten on suunniteltu. Totaalikieltäytyjä on uhka monella tapaa. Hänen ajatuksensa siitä että yksilö voi itse päättää kuinka toimii, millaisten arvojen takia taistelee ja kuinka tämä taistelu tapahtuu. Totaalikieltäytyjä on tavallaan hylkiö, joka ei tunne kunniaa samoista asioista kuten sellainen, joka haluaa osallistua isänmaan puolustamiseen armeijan ja valtion osoittamalla tavalla. Meidän yhteinen asiamme on kuulua tähän maahan ja tietää uhkat. Tiedämmekö ne? Valtion on osattava varautua aseelliseen selkkaukseen käyttäen reserviä tukeutuen aseisiin, kansalaisten olla valmiita kuolemaan sekä tappamaan maansa ja maanmiestensä että -naistensa puolesta. Totaalikieltäytyjäksi kutsutaan ihmistä joka kieltäytyy sekä ase- ja siviilipalveluksesta, on vakaumuksellisesti armeijaa, sotimista, tappamista eli murhaamista kansakunnan nimissä vastaan. Voisiko totaalikieltäytymistä soveltaa muilla alueilla kuin sotimisen harjoittelussa? Kyllä, ja se on erittäin kannatettavaa. Kun ei halua kantaa korttansa samaan roihuavaan kekoon, kokee että valtio tekee enemmän hallaa kuin hyvää, on väärällä puolella eikä usko maailmankuvaan jossa sotiminen ei ole vaihtoehto. Edelleen menestys mitataan hyvin yksinkertaisilla mittareilla, menestykseen päästään tietyillä ehdoilla ja menestys merkitsee jotakin tiettyä. Totaalikieltäytyjä ei osallistu yksioikoiseen selviytymisstrategiaan jossa elämä määritellään yhteiskunnan kaavojen mukaan, erilaisuus on uhka, uhkia eliminoidaan väkivalloin, hiljentäen, väärällä tiedolla ja mustamaalaten, ihmiset ahdetaan muotiin jossa tehtävässä armeija myös toimii. Maailma, joka ei tahdo muuttua pehmeämmäksi ja väkivallattomaksi, koska se ei uskalla, ei osaa eikä usko muuhun kuin suureen ja ilkeään, kovaan ja äärimmäiseen voiman käyttöön, toimii hyvin armeijamaisesti, kaavamaisesti, väkivaltaisesti ja tukahduttavasti aivopesten.

Olen itse viehättynyt totaalikieltäytymisen ehdottomuudesta. Ehkä viehättyä on väärä sana, totaalikieltäytyminen on absoluuttista. Se on periksiantamaton yksilön voimannäyte systemaattista alistamista vastaan. Kyse on vakaumuksesta joka uhmaa  yksioikoista järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sen ajattelua. Samanlaista uhmaa on feminismissä ja veganismissa. Kieltäytymisen vakaumus ja mielen osoittaminen joka horjuttaa käsitystä kansalaisuudesta, massasta, sukupuolen velvollisuuksista, oikeuksista, ihmisyydestä, kansalaisen velvollisuuksista yhteiskuntaa ja toisiaan kohtaan ja miten velvollisuudet ja oikeudet määritellään (onko joillakin enemmän velvollisuuksia kuin toisilla). Armeijassa on kyse sukupuoleen ja ikään sidotusta tavasta joka nojaa vahvasti Suomen sotimiin sotiin, kunniaan, velkaan, perinteeseen, mieskuvaan ja miehen tehtäviin. Kyllä, SOME:ssa on ollut jupinaa, että armeijan tulisi sellaisenaan koskea myös naisia jotta olisimme tasa-arvoisia. Kyse on suuremmasta asiasta kuin sukupuolten erilaisista tehtävistä yhteiskunnan suojelemiseksi ja sotimisesta, tasa-arvosta joo, sotimisen harjoittelusta, että kuka voi tarttua aseeseen sodassa ja kuka laitetaan etulinjaan. On myös kyse voiko nainen käskeä armeijassa, luoda strategian ja olla johtaja aseellisessa konfliktissa. Jupina ei puhu tästä. Se puhuu rivisotilaan kokemuksesta, joka halutaan myös naiselle, koska rivisotilas on alistettu. Sinä, joka olet alistettu voit kieltäytyä alistetuksi tulemisesta, sillä on seurauksensa, mutta jupina tuskin auttaa. Kun lähdetään hakemaan tasa-arvoa, työelämä on hyvä esimerkki kuinka nainen hyväksytään johtajaksi tai miesvaltaiselle alalle. Ei siitä sen enempää.

Tällä hetkellä on ollut puhetta, että Suomi on huonosti varautunut uhkiin, aseellisiin ja ympäristöllisiin. Uhkiin, jotka  väijyvät ja tulevat yhä lähemmäs, kuten meitä päivittäin muistutetaan, joille emme kuitenkaan voi mitään, vaikka sosiaalisessa mediassa paljon puhumme. Olemme kädettömiä, munattomia ja aivottomia. Terrorismi, islamismi, sota- ja ilmastopakolaisuus, mahdollinen Lähi-Idän sodan laajeneminen, sen yhä vakavammaksi konfliktiksi muuntautuva luonne on todellinen uhka. Suomi ei edelleenkään vaadi äänekkäästi Syyrian sodan lopettamista. Se pölisee ympäripyöreitä kansainvälisissä tapahtumissa ja hymyilee nätisti. Tapaa Yhdysvaltain presidenttiä, ja he, presidentit kehuvat toisiaan. Suomi ei pystyisi puolustautumaan eikä pysty ehkäisemään terroria-iskua jos sellaista joku suunnittelee. Totaalikieltäytyjän ehdottomuudella on tilausta. Kieltäydymme myötäilemästä Yhdysvaltoja olisi hyvä alku.

Sen sijaan, että kannamme huolta mitä meistä ajatellaan ja saammeko turisteja tänne pohjoiseen, meidän tulisi kantaa erityistä huolta millaisen kannan otamme sotiin, joihin ei näy loppua, miksi syydämme rahaa hankkeisiin, jotka ovat pohjattomia kaivoja, jotka maalaavat ruusuisia tulevaisuuden kuvia ilman katetta. Suomen varovainen kanta on liian varovainen mitä tulee asioihin, joilla todella on merkitystä monen tulevaisuudessa merkityksellisen asian kannalta. Kalliita kämmäyksiä ollaan valmiita tekemään pikavoittojen toivossa eivätkä poliitikot ääneen sano, että asioita tehdään edelleen samalla tavalla väärin kuin aina ennenkin, asioista päätetään saman kaavan mukaan kuin menneisyydessä. Olemme vaikuttuneita suurista suunnitelmista, koosta, halpuudesta, kalleudesta, häikäisystä joka on yhä vaan ja aina toistuva ohut kuva massiivisesta voitosta, rakennelmasta, unelmasta ja erinomaisuudestamme. Nuo pikavoitot ovat peräjälkeen osoittautuneet kovin epäonnistuneiksi yrityksiksi, joita ovat olleet luomassa ihmiset joiden järkevyyttä ja ammattitaitoa voi epäillä. Onko tällä epäilyllä ja sen sanomisella mitään merkitystä, tuskin. Ammattitaidottomuutta osoittavat syyt ja miksi asioita tehdään kuten tehdään, mihin hankkeilla pyritään ja mihin on päädytty voimme yhdessä päivitellä, mutta rakenteet jotka saavat aikaan tällaista sotkua ja taloudellista menetystä puhumattakaan arvokkuuden menetyksestä ja luonnon tuhoamisesta eivät muutu ellei niitä päätetä muuttaa.

Absolute conviction: to find something to believe in.

It can be quite hard to find such faith in anything. Despair and hopelessness are hard to beat when they are the landscape around. We may be unable to find things to believe in when good things disappear. Most people possibly have love for their country and family and are ready to defend those entities, protect something of one’s own. Love has something to do with this, what we love we will protect. For what kinds of things we have conviction other than to those that we love and are close to? Do we have to have a personal experience of belonging and connection to feel loyalty and trust to value something and have absolute conviction? The most precious things we hold dear and important we must protect as they are fragile, they are in need of protection. To some it is a nation, a king to serve, religion and god, ideology to follow and practice. Interesting is the mechanism of making need to serve a cause. Cause makes reason, patterns to understand why something happens and why we do what we do. We may have causes but no reason and still have conviction which is impossible to change as it is so completely overcoming. To rule with a cause even though it is wrong is to be able to speak it so it makes sense even it is senseless. 

When do you become a sell-out?

We all have things we believe in, things we work for to happen because we think we can make a difference in the world. We are active in our aspirations, in our force, abilities and thoughts. We think there are things that are the wrong way. Only thing that causes change in human life and existence is that we work for it no matter what. What are the odds, what are my chances, what are the things I can do, what are the ideas I can stand behind and pass forward as good. We have to choose. To choose right and wise is to see what is beneficial for all, the good of all, the best solution to make prosperous and peaceful existence, co-existence. Many do not care what to believe in as long as they are safe and deserving themselves, get glory for what they do and are respected in their community for it, for doing what the most do, exist in the way which is common, acceptable, going with the flow, what sells and is listened to, eating it all with good appetite and burping afterwards. Piles of garbage following. What is the crowd listening to at the moment other than media frenzy, media savvy, media fun, laughter, distraction, attraction, comedy of politics? Who do people listen to and why, why are they so entertained? What are the goals of a crowd who are afraid of losing what they have but still laugh at the destruction, afraid of losing their jobs but do nothing, losing livelihoods, homes, opportunities because there is nothing one can do? Do people have other goals than to have a job, family, home and normal continuity, desire of belonging to community that will take care of its own? To take care of its own, there is nothing wrong with that, with caring, but do people care about eventually? Caring of interests of a group of people, world is very divided. Then there are those who do not belong no matter what they do, what happens to those and why they do not belong. What is wrong with those who are different? They seek answers which are not liked.
Dynamic group is something which works together well. It can solve problems within and deal with difficult issues, find information to learn to know things it does not understand. It means there is understanding of psychology and issues emotions bring within different people. To seek knowledge and learn from mistakes is what is lost, certain kind of curiosity towards the unknown is needed to be successful and innovative. What does this got to do with -isms we choose to stand for? Feminism, anarchism, communism, environmentalism and whatever ideology which seeks to object to the common standard worldview we like to accept and are afraid of, to object totalitarian and fascist market which swallows all, abuses all there is to abuse. Should we play its tune and play nice to be accepted and be safe? As a feminist one is accustomed to being on the other side. One needs only to be vegetarian and an artist to be an outsider, weirdo and explain over and over again the very basic issues which are every day basics to that weirdo. Do I snap often? Yes. It is painfully slow the rate of change and how most people do not grasp it no matter how you explain it. It is no wonder I am used to saying I am from outer space, Hello Earthlings.
Does this frustration make me want to become something which would easily melt in, something which could be easily understood and accepted? No, because it is an impossibility. I do not fit in so I do not even try. I tell this because to please the crowd is tempting. It is tempting in many ways and we like to be liked. To me it means to be a sell-out. I don’t want what the most seem to want, an easy life where one does not have to struggle for one’s beliefs, against something seemingly mightier. A world where it is easier to believe what magazines say because they have authority, spread and are listened to, paid attention to more than they deserve. Thanks to social media we share media information, we share it for free. We share ads, ideas of what the world should be, looks like to be and by doing this sharing we make a collective, a collective mind, we drum the same drum. Who opposes? Too bad this market tool makes filthy loads of money for those who own this machine. What do we do other than share information, our imagined beliefs, emotions, ideas, noise which we are free to make because we can. What kind of space does our voice make and how much of our own this voice is? When one is a feminist there is a possibility to be hated on the web. Some are rightfully afraid of being slashed in the open for their ideas and words. To speak against a construction which is a massive tool of oppression is scary itself but many have chosen to act against it, because they see it is the right thing to do. To know in your heart and reason what is the right thing to do in this age where human life and life as such is cheap, easily taken, trashed, sold, bullied, tortured for whatever reason, for ignorance, indifference, for selling out. Reasons to kill someone can be minor, but one can die if one does not fight for what one believes in, having found a better way to live.
There are destructive ways to live and we can do much less damage for the earth and for all beings living wiser, consuming less. When for example one is against consumerism, market economy, exploitation of resources, exploitation of labor, making all what one represents for sale to benefit one’s cause can be damaging to that cause. To make noise and be heard does not mean one has to sell one’s soul and ideas. It shows lack of judgment, it shows vanity. There are things that must be 100%. Consumerism is 100% destructive, it is fun and message sent via that machine may be seen by many people. What is the span of a message given through a large magazine? Truth is via a commercial ad-filled magazine one can be made known and accepted as a speaker and thinker halfway. Is that the right way for someone who is absolutely against capitalism’s ill?