The stabbing, the inevitable mental and physical killing. Holding a knife to take a life, an image on the internet. A threat and a demand.

stab me in the eyes
stab me through the heart
stab me in the ear
stab me to the wall
stab me in my gut
stab me in the mouth
stab me silent
stab me nonexistent
stab me for your enjoyment
stab me that you could live
stab me for you to have your power like you thought you would, it is your decision, it is your position. You have the knife.

stab me that I would not be
stab me to manifest your hand, your body, your religion, your faith
stab me with your pride
stab me to show your contempt, your superiority
stab me to be your subject, target for your hate and see me bleed dry like I deserve it. Where my blood runs, see it on the ground. It is a progress of error from which we live, a murder that happens without satisfying end.
Why I ask it is for you to see what you are and I am not. It is pathetic.

Advertisements

A sermon on Thursday: I have deep faith in human evil. No, I don’t wish it to exist and happen, but still it does, deep. I know it sounds so terrible, but I just cannot help myself.

There is nothing that changes in terms of hatred, because it is the easy way and collective. It accelerates, spins faster and faster without us wanting to stop. We belong to it, we are of more hate than of love. Revenge is a tool for those who are not able to change, who do not want change, who are righteous. This means I have faith in people and their acting in a certain way like clockwork. You make yourselves repetitiously the same. You think you are complex, that is the funny part. Things you accomplish may be, but you are not.

My faith means I think there are things in us that do not change and it is the way we think and how those thoughts make action. It is not something new – evil and my faith in it. All the good people who also are bad people is a norm. We are good in our sinister, illusion-filled and self-loving way, as much as there is room for good and usually there is very little. People do have to some extent faith in the good in people, it gives us hope. We define the good and we must seek it, even promise our devotion to it. Those who exist among and within the bad is the difficult and horrible scenario and a fact, living with and inside bad knowingly, like accepting it, avoiding it so, that it does not touch nor hurt, scared and sunken. What a ludicrous idea altogether. There isn’t much we can do as it seems. Evil humanity could not be more obvious.

To have faith in the good while doing the bad is a weird thought. We cannot honestly say evil prevails in us and because of us even though it clearly does. We say it is far away and someone else. We do not admit to it and we attack it and we hate it lovingly. To have faith in those who hurt knowingly and deliberately we like to give patriotic and other explanations. To do it yourself is the unthinkable but done effortlessly. I think we are exited about the bad in us. It gives us a thrill. All the things we can do. We like to believe liars and live in a world of violence and say we are better than people before us. We have evolved.  This is my faith in humanity. I believe in the bitter, hurtful and evil man. He is true to himself to the end and in a way true in his actions. Pass on the bad and it will live forever and expand many times over. The most effective part of humanity is the opposite of what is thought is good. The most effective we are in our bitter hatred. To have faith in evil of course testifies that I am evil and I do evil, I commit and worship evil. Maybe that is true since I am a human being, but at least I question myself. I do it everyday. There is no escape for humans what comes to evil. I do not know whether people who do evil things consciously declare themselves evil, very possibly they do not. Hypocrisy and denial keep the image and posture no matter what you do. People are masters of deception, self-deception and deceiving others to benefit the most powerful, to keep on going on this chosen path. I think we do change the world but not ourselves, because to change as a person is difficult and demands constant effort, which is mostly painful. Honesty and sincerity do not make the biggest paychecks, get the best respect, best positions, most friends and most wealth.

http://boingboing.net/2015/01/28/a-beginners-guide-to-the-red.html

“They want you to lift the veil pulled over your eyes by the progressives who secretly control society. Like Neo escaping the Matrix, your choice is to wake up and see how the world really is, discarding religion, subjectivity, and feminist indoctrination. Conspiracy theorists, Men’s Rights Activists, Pick-Up Artists, GamerGate, even theNeoreaction: all of these communities share a common creed, tech-fluent and superficially self-aware. To outsiders, it’s distinctly conservative. But they don’t see themselves as conservatives at all.”

Maan tunto

Ensin luonnostelin otsikon Maan itsetunto. Tuo relevantti henkinen rakennusmateriaali, olemus, johon kasvetaan, kasvatetaan, joka on löydettävä, että olisi joku arvonsa tunteva, kokonainen. Spiritti, jonka toisinaan tunnemme huonosti. Johon haluamme lisätä jotakin parempaa ulkoa kuin emme riittäisi, kuin emme olisi mitään ilman ulkomaista hypeä, kuin emme pystyisi ulottumaan johonkin uuteen ja aitoon. Tunto ja itse jota peitellään, ettei se olisi olemassa, vaikka se on siellä muuksi muuttumatta käsittelemättömänä kappaleena, pelottavana kohdattavana, kysymyksinä joita ei uskalla itselleen asettaa. Itsetunnon puute, josta meitä usein syytetään, josta meitä syyllistetään, koska kliseisesti kansallinen itsetuntomme on huono (mitä huono itsetunto tarkoittaa tai se ettei osaa kasvaa itseään arvostavaksi?). Ja että on jostakin syystä tarve pitää kansallisia kliseitä elossa, ja se että osin tuo klisee on totta. Itseään ruokkiva pakollinen negaatio, kehä josta on vaikea murtautua ulos joksikin muuksi muuntautuneena, paremmaksi, tuntemattomaksi? Itsetunto, jota meiltä puuttuu, jonka kautta arvostamme itseämme tai emme, jonka avulla viemme itseämme eteenpäin tai meiltä puuttuu uskallusta mennä eteenpäin, sinne jonnekin, jotta voimme pitää hyvinvointivaltiota yllä ja menestyä, toisinaan hampaat irvessä peläten liian monia asioita. Mikä on tämän maan tunto, ihmisen tunto itsestään suomalaisena, mihin maan tunto läheisesti mielestäni aina liittyy, itsensä tuntemiseen, juuriinsa joihin on syytön. Juuret joita ei osaa pitää minään mutta kuitenkin on hirveän ylpeä. Minne olemme menossa tunnossamme, joka muuttuu melko hitaanoloisesti. Mikä on nykyinen isänmaallisuus, koska isänmaallisiahan me olemme useimmat eli Suomi on meille tärkeä. Siitä on välillä vaikea saada kiinni, koska totuutta peitellään moderneilla kuorilla, jotka on olevinaan paremmat. Jostakin syystä minulle tulee tunne, ettei Suomen eli suomalaisten etu ole ensisijainen. Tietävätkö suomalaiset oman etunsa voisi kysyä?

Siitä kuinka Suomea rakennetaan voi päätellä yhtä ja toista. Monestihan päättelemme itse ja suoraviivaisesti mielummin kuin muutamme kuvitelmiamme, mutta tästä asiasta ei voi päätellä kovin paljon harhaan. Olemme rakentaneet yhdenmukaisia kauppakeskuksia joka paikkaan. Ajatella että joka paikkaan tasa-arvoisesti, koska ajattelemme mahdollisimman suuren kulutuksen johtavan taloudelliseen hyvinvointiin ja koska esimerkiksi Keskolla on paljon vaikutusvaltaa pienessä maassamme. Yllä olevasta kuvasta voi suomalaisuudesta päätellä jotakin, kuvasta joka on otettu Lielahdessa Tampereella ja on hyvin tyypillinen maisema Suomessa, ostoskeskittymä, hyvin määrätynlainen.

Mitä näkyy ja miltä tuntuu? Kuutiolla tuntuu olevan kannatusta, koska vastarintaa ei ole, ja jos onkin, se luultavasti on epäisänmaallista ja epämääräistä. Havupuita, lunta, mainoksia ja harmaita ostoskuutioita: hyvin graafinen, suunnitelmallinen, asiantunteva ja dynaaminen ilme. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki on valmista äitien ja isien tekemää ja tarkoituksenmukaista. Maisemassa ei ole mitään ylimääräistä, sinne kuulumatonta tai outoa. Kulutusympäristö, jonka esteettiset arvot ovat minimalistiset, käytännönläheiset, tehokkaat, urbaanit, autoystävälliset ja toimivat. Eräs lausahdus naistenlehdessä, toissavuodelta kai, että harmaa on nyt tyylikästä naurattaa minua edelleen tänä vuonna. Minkälaista maan tuntoa tämä ympäristö edustaa? Se on tietynlaista kehitystä, joka on hiukan jäljessä siitä mitä tiedämme olisi hyväksi, mutta tehty mikä tehty. Kansallisuus, onko se läsnä tässä talvisessa maisemassa ja havupuissa taustalla? Onko tämä hyvin voimakkaasti kansallinen maisema? Minusta kyllä.

Muutin otsikon maan tunnoksi, joka on kenties laajempi käsite, hiukan eri asia, mutta osin ei. Kuin piste johon voi akupunktioneulan työntää ja yrittää tunnustella saako siitä tolkkua ja parannusta asiaan. Maan tunnolla on vähemmän painolastia, koska se on vähemmän klisee, johon sanaan sisältyy ennemmin tunteminen, olemassaolo hetkellisenä, ruumis ja maa ajatteleva kehona. Ajattelin mitä tarvitaan hyvään kansalliseen itsetuntoon ja mitä on hyvä sellainen. Ajattelin kollektiivista tuntemustamme itsestämme kansana ja maana muiden joukossa. Ylpeyttä joka kansalla on itsestäänselvästi oltava olemassa, yhtenäinen jotakuinkin, se on ylpeyttä saavutuksista ja meistä. Tuo kuinka itsetunto kehittyy ja saavutetaan on mutkikkaampi asia, koska terve itsetunto on saavutus eikä itsestäänselvyys. Suomi on saanut aikaan paljon hyvää kansallisesti ja kansainvälisesti. Silti jotakin puuttuu. Suomen kohdalla itsetunnon kehittäminen on aina akuutti ja ongelmallinen. Usein minulla on tunne ettemme osaa arvostaa omaa omaperäisyyttämme läheskään niin hyvin kuin olisi tarpeen ja oikein. Itsestään ei saa olla kovin ylpeä eikä saavutuksiaan suitsuttaa ettei luulla koppavaksi ja liian tyytyväiseksi itseensä. Se mitä muut ajattelevat on niin kovin tärkeä aspekti ottaa huomioon. Toisaalta taas halumme olla ainaisia voittajia kertoo ihan toisenlaisesta itsetunnosta ja egosta. Ei siinä mitään pahaa jos haluaa kovasti voittaa hiihtokilpailun. Urheilussa voittaminen on ainoa asia, joka ehkä palkitaan yhtenäisesti, yksimielisesti, kai. Kompleksinen suhtautuminen menestymiseen ja häviämiseen kertoo jotakin siitä mitä todella itsestämme ajattelemme, mitä meidän tulisi olla ja kuinka vertaamme itseämme jatkuvasti muihin. Kuinka sitä analysoisi muuten kuin edelleen nuoren kansakunnan itsetunto-ongelmana ja itsensä vähättelynä josta voi ainoastaan kasvaa ulos. Että ei enää finninaamainen teini, mutta vielä etsii itseään suurempien vietävänä raha arvon mittarina. Yksi totuus on kuin juurtunut käytäntö, josta ei osata oppia pois. Olemme jumissa luupissa, itsensä toistamisessa ja itsemme kieltämisessä.

Have you traveled much, have you traveled far? Where did you travel? Are you traveled? Where are you now?

I don’t like her
she said she does not like her
I don’t like her either
she said as well she does not like her
I don’t like her
Her too does not like her
They don’t like her
they don’t like her either
There are people who are likable
then there are people who are not
You just have to know something about people

Does traveling broaden the mind? The Monday question. If it does not do the trick, then what is needed to make the impact in the mission of expanding the human mind?

How come your world is a square although you have traveled so much? Let me know I’m anxious to learn more. I’m asking because square and rectangular seem to be the most used geometrical forms of expression.

Trust issues and what about them

What else is there if there is not trust? It is a bold and old statement but I hold on to it. It is the thing that keeps me going, trust to certain things that are true and right. I like to keep myself as trustworthy and I expect trustworthiness from others. There always comes a point where I find disappointment, too often. I hold on to trustworthiness so much that if the counter part, the answer, anything I face does not stick to truth I walk away. In lie everything is lost to me and I discard it immediately.
What comes to politics trust is a primary and the most important requirement, without it morale of the whole of society sinks and usually changes for worse. The society sinks with dirty politicians and officials. On that kind of path there are many nations for some reason without much changing. Why is trust so hard to find, why is lying and cheating considered a better option than being honest? A society without having anyone to trust is lost. 
I have myself to rely on, but a mass of people who find their politicians corrupt liars over and over again, how do they find people who are accountable and honest enough to represent them if the only way to do anything and to do politics is to be rich, become more rich and keep things that way, to protect one’s gained assets. How do politicians run a country that already has sunken below the point of no trust whatsoever. A country that has waited and waited a crash without much will to do otherwise. To find people who citizens can believe in will make a society better, politicians who want to accomplish good results for all, not only for the rich ‘elite’. It should not be so hard, but it still is.

Should you feel bad for your privilege?

So much so that to act against gender discrimination, against any discrimination is compulsory for you. To use your privileged position to make an immediate change happen now not somewhere in distant future. Not just to make talk after talk while the same shit goes on forever. People who accept the current system and do nothing to change it do not deserve their privileges.

It truly is sad to have such bad news from Saudi Arabia, somewhere nothing much really changes.